Maikrahv

Maikrahvin tarina

Toukokreivin legenda

Keskiaikaisessa Tallinnassa pidetyt Maikrahvin eli Toukokreivin valintaan liittyvät juhlallisuudet ylistivät kevättä, nuoruutta ja onnea. Toukokreivi oli kevään symboli, jolle omistetussa juhlassa iloittiin pitkän talven kukistumisesta ja kevään tulosta.

Suurkillan ja Mustapäiden veljeskunnan yhdessä järjestämät juhlallisuudet sijoittuivat helluntaihin ja kestivät koko viikon. Maanantaina pidettiin juhlavat syömingit, tiistaina siirryttiin komeana kulkueena kaupungin ulkopuolelle Koplin tammistoon. Siellä pidettiin turnajaiset, joissa kilpailtiin ratsastamisessa ja ammunnassa. Parhaiten pärjännyt julistettiin Toukokreiviksi ja palkittiin koivuseppeleellä.

Kulkueessa kaupunkiin palattuaan tuore Toukokreivi valitsi kahdeksan kaunottaren joukosta itselleen Toukokreivittären Suuren rantaportin edessä sijainneessa ruusutarhassa. Lisäksi Toukokreivi sai armahtaa yhden vangin.

Torstaina kierrettiin kaupunkia kulkueessa, sunnuntaina juhlittiin uusien syöminkien ja tanssiaisten parissa. Toukokreivi tarjosi ateriat naisseuralaisilleen ja soihdunkantajilleen sekä uhrasi 30 markkaa syöminkien hyväksi.

Toukokreivin titteli myönnettiin yhdeksi vuodeksi. Kirkkopyhinä Toukokreivi osallistui kulkueisiin, joissa kannettiin suuria kynttilöitä, ”Toukokreivin tulia”. Seuraavana vuonna Toukokreivi edusti viimeistä kertaa osallistumalla seuraajansa valintaan.

Toukokreiviä juhlittiin Tallinnassa 1200-luvulta 1500-luvulle. Nykyään perinteestä pitävät kiinni jokavuotiset Tallinnan vanhankaupungin päivät, joiden keskiaikaiseen tapahtumatarjontaan kuuluu myös Toukokreivin ja -kreivittären valinta.

Ravintola Maikrahvissa vanha perinne elää kuitenkin joka päivä. Ravintolan erikoisuus ovat runsaat syömingit, jotka muistuttavat Toukokreivin valintajuhlallisuuksiin olennaisena osana liittyneitä juhla-aterioita. Syömingit alkavat Toukokreivin legendan esittelyllä ja sen jälkeen herkutellaan ruoilla, joiden juuret ulottuvat aikaan, kun vanhankaupungin kapeilla kujilla kulkivat vielä raatimiehet, ritarit ja oltermannit…

Ravintolan vaiheita

Ravintola Maikrahv sijaitsee Tallinnan Raatihuoneentorilla ns. Jegorovin talossa. Ensimmäinen maininta talosta ja sen samassa korttelissa sijaitsevista naapureista on 1300-luvulta, mutta nykyisen nimensä talo sai vuonna 1918, kun köyhistä maalaisoloista Tallinnaan ponnistanut ja siellä vaatekauppiaana menestynyt Ivan Jegorov osti sen perheelleen. Aikalaiset pelkäsivät, että komeaksi kunnostettu talo veisi huomion historialliselta raatihuoneelta, ja vääräleuat ehdottivatkin Raatihuoneentorin uudeksi nimeksi Jegorovin toria.

1920-luvun alussa Viroon saapui kabaree. Maan ensimmäinen kabareetanssipari René ja Marcelle keräsi tanssillaan sievoisen summan, jonka turvin Jegorovin talon kellarissa avasi ovensa kahvila Marcelle. Vuonna 1925 avatussa kahvilassa esiintyi aikansa nimekkäin jazzorkesteri The Murphy Band, joka säesti tanssivien kaupunkilaisten illanviettoja. Keväisin Marcellessa pidettiin muotinäytöksiä, joissa esiteltiin uusinta pariisilaismuotia. Talon ensimmäisessä kerroksessa toimi kampaamo, minkä ansiosta muotinäytöksissä päästiin todistamaan myös hiustrendien uusimpia tuulia.

Neuvostovallan vuosina liian länsimaisena pidetyn Marcellen nimi muuttui Laineeksi, sittemmin siitä tuli Vana Toomas raatihuoneen tuuliviiriinkin ikuistetun Tallinnan suojelijan ja vartijan mukaan. Nimenmuutoksista huolimatta tiloissa syötiin ja juotiin läpi neuvostovuosien.

Virolle koitti uusi aika vuonna 1991, Vana Toomakselle 11 vuotta myöhemmin. Vuonna 2002 perinteikäs ravintola kunnostettiin ja nimettiin keskiaikaisen legendan mukaan Maikrahviksi.

Tätä nykyä Maikrahvin yhteyteen kuuluu myös tunnelmallinen kellariravintola Turg – neuvostovuosien pahamaineinen Mündi Baar – sekä Raatihuoneentorille avautuva kahvila nimeltä Vana Toomas.