Maikrahv

Terhi Pääskylä-Malmström: Tallinnan vanhakaupunki on suomalaiselle silkkaa eksotiikkaa

Pari kuukautta sitten virolaisiin kirjakauppoihin ilmestyi Maikrahvin hyvän yhteistyökumppanin, Terhi Pääskylä-Malmströmin uusi kirja Minu Tallinn. Kalevitüdruku kroonika. Siinä suomalaissyntyinen toimittaja, kääntäjä ja kolumnisti kirjoittaa Viron lumosta, virolaisten ja suomalaisten eroista sekä löytöretkistään Tallinnan vanhassakaupungissa. Eräs löytöretki toi Terhin aikanaan myös ravintola Maikrahviin.

Terhi, mistä ajatus tähän kirjaan syntyi?

Oikeastaan kiitos kirjaideasta kuuluu sen kustantajalle, Petrone Printille, joka on julkaissut Virossa jo pitkään suosittua Minu-kirjasarjaa. Siinä virolaiset kirjoittajat kertovat kokemuksistaan vieraissa maissa ja kulttuureissa.

Kustantaja oli miettinyt jo pitkään Minu Tallinn -kirjan julkaisemista, mutta sopivaa kirjoittajaa ei tuntunut löytyvän. Etsintöjen ollessa käynnissä he innostuivat suomenkielisestä Extreme Eesti -matkaoppaastani ja halusivat julkaista sen englanniksi. Se ilmestyi nimellä Extreme Estonia.

Yhteistyön alettua sain eräänä iltana Tallinnassa ollessani sähköpostin kustantamon omistajalta, Epp Petronelta, joka kysyi, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan Minu Tallinnan. Mietin pari sekuntia ja vastasin, että totta kai. Seuraavana päivänä jo tapasimme ja aloimme suunnitella kirjaa. Virolaiset ovat tunnetusti nopeita käänteissään, ja silloin sitä olin minäkin!

Olin jo aiemmin koonnut vanhat blogitekstini suomenkieliseksi Viron viemää -kirjaksi. Opus oli hyvänä apuna myös uudessa kirjaprojektissa, erityisesti vanhempia tapahtumia muistellessani.

Kenelle Minu Tallinn on suunnattu ja mistä se kertoo?

Uskon, että virolaiset – aivan kuin me suomalaisetkin – olemme pieninä kansoina kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Tämä seikka on varmasti vaikuttanut koko Minu-kirjasarjan suureen suosioon.

Minu Tallinn on kirjoitettu kaikille virolaisille, jotka haluavat lukea Tallinnassa pitkään pyörineen suomalaisen ajatuksista ja seikkailuista. Tietenkin siitä ovat innostuneet myös viroa osaavat suomalaiset. Saamani palautteen mukaan olen onnistunut oikein mukavasti kuvaamaan veljeskansojen eroavaisuuksia ja huvittaviakin ominaispiirteitä.

Mitä kirjan nimi tarkoittaa suomeksi? Entä ollaanko sitä suomentamassa?

Minu Tallinnan ymmärtävät varmasti kaikki suomalaiset, mutta Kalevitüdruku kroonika on itseasiassa sanaleikki. Kalevipojiksi kutsutaan Virossa niitä miehiä, yleensä rakentajia, jotka käyvät Suomessa töissä. Nimi on lainattu Viron Kalevipoeg-kansalliseepoksen sankarilta.  Kalevitüdruk eli Kalevityttö on puolestaan suomalaisen tuttavani keksimä vastine meille Virossa töissä käyville suomalaisnaisille. Kroonika suomentuu kronikaksi, mutta viittaa myös samannimiseen virolaiseen juorulehteen, jonka sivuilta opiskelin aikanani viron kieltä.

Suomennoksesta on kyselty paljon. Tässä kohdin täytyy heittää pallo kustantajalle. Kysyntää selvästi olisi.

Kirjan sivuilla kerrot, ettet lapsena tiennyt mitään Virosta tai virolaisista. Ensimmäistä kertaa tulit Tallinnaan 16-vuotiaana, keväällä 1996. Missä vaiheessa kiinnostuit Virosta enemmän?

Niin tosiaan oli. Viron sijaan minun kotiympyröissäni – 187 kilometriä Tallinnasta! – puhuttiin vain Neuvostoliitosta. Kirjaa kirjoittaessani kyselin asiasta samanikäisiltä kavereiltani, jotka muistelivat aivan samaa. Virosta tiedettiin ehkä vain siinä tapauksessa, että sinne oli tuttavien tai matkustelun kautta omakohtaisia siteitä. Nykyään tämä kaikki tuntuu tietenkin aivan kamalalta, enkä varmaan ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten Viro ja virolaiset siitä ylipäätään selvisivät.

Uudellenitsenäistymisen jälkeen Viro tuntui uudelta ja jännittävältä valtiolta, jonne matkustin ensimmäistä kertaa keväällä 1996. Myöhemmin kävin Tallinnassa tavallisen suomalaisturistin tapaan, kunnes vuonna 2003 matkustin opiskelukavereideni kanssa tutustumaan Tarton yliopistoon. Viron kieli oli kiinnostanut minua jo pitkään, mutta tuon matkan jälkeen en voinut enää muuta kuin mennä viron kurssille. Kieliopintojen myötä kiinnostus Viron yhteiskuntaa ja kulttuuria kohtaan syveni, ja sillä tiellä olen edelleen.

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot Tallinnan, Helsingin ja niiden asukkaiden välillä?

Yksi suurimmista eroista on taatusti aikakäsitys, josta olen kirjoittanut sekä kirjassa että monissa lehtijutuissa. Kun jotakin täytyy tehdä tai päättää, virolaiset ovat nopeita ja spontaaneja. Suomalaiset puolestaan miettivät ja pohtivat toooooodella pitkään. Uskallan väittää, että tässä suhteessa olen Viron-vuosieni aikana jonkin verran muuttunut, vaikka juureni ovatkin hitaassa Hämeessä.

Virolaiset ovat myös todella yritteliäitä. Suomessa yrittäjyys on monille kuin punainen vaate: yrittäjäksi ryhtyessäsi putoat taatusti yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle ja vietät loppuelämäsi töitä painaen ja veroja maksaen. Minunkin mielenterveyttäni epäiltiin, kun kerroin reilut kuusi vuotta sitten miettiväni oman yrityksen perustamista. Virossa suhtautuminen oli kuitenkin ihan toista. Ehkä se johtuu osin historiastakin; virolaisten on pitänyt olla todella kekseliäitä tullakseen toimeen. Joka tapauksessa virolainen yritteliäisyys on tarttunut minuunkin, ja sen osoituksena minulla on oma yritys jo seitsemättä vuotta!  

Kirjoitat kirjassa seikkailuistasi Tallinnan vanhassakaupungissa. Mikä vanhassakaupungissa viehättää sinua eniten?

Tallinnan vanhakaupunki on suomalaiselle silkkaa eksotiikkaa, sillä kotona meillä ei ole mitään vastaavaa. Puoliksi leikillään sanommekin, että Tallinnassa sijaitsee myös Helsingin vanhakaupunki.  

Itse pidän vanhankaupungin satumaisesta ilmapiiristä, upeista vanhoista taloista ja kiemuraisista kujista, joilla olen suuntavaistottomana ihmisenä eksynyt muutamankin kerran. Vanhankaupungin ja koko Tallinnan tunnelmaa on todella vaikea kuvailla. Minulta kysytään usein, miksi juuri Viro ja Tallinna, mutten koskaan osaa vastata. Rakkautta on aina hankala pukea sanoiksi.

Kummassa maassa vietät enemmän aikaa? Miten löydät tasapainon jatkuvan matkustamisen keskellä?

Vietän enemmän aikaa Suomessa, ja kotini on virallisesti Helsingissä. “Syypää” tähän on rakas mieheni, jonka työ ja vapaa-aika ovat hyvin Helsinki-sidonnaisia. Ilman miestäni asuisin taatusti Tallinnassa, mutta toisaalta mies on muuten niin hyvä, etten halua laittaa häntä vaihtoon näin pienen “vian” takia.  

Käyn Tallinnassa noin joka toinen viikko ja vietän siellä aina muutaman päivän kerrallaan. Tasapainoilu tuntuu välillä vaikealta, sillä usein minua kaivataan samaan aikaan Suomenlahden molemmilla rannoilla. Joistakin asioista täytyy jatkuvan reissaamisen vuoksi luopua, mutta se kuuluu asiaan. Olen kuitenkin saanut moninkertaisesti enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan!

Jatkuva pakkaaminen, purkaminen ja laivamatkustaminen on alkanut silti kyllästyttää, minkä vuoksi olen katsellut asuntoa myös Tallinnasta. Haku ei ole päällä kovinkaan aktiivisesti, mutta pidän silmät ja korvat auki. Kyllä se kakkoskoti minut vielä löytää!

Millaisia töitä ja projekteja arkeesi kuuluu? Entä onko uusi kirja jo suunnitteilla?

Olen toimittaja ja kääntäjä yrityksessäni Svalbo Communications Oy, joten arkeni – ja ollaan rehellisiä, joskus viikonloppunikin – kuluvat lehtijuttuja kirjoittaessa ja käännöksiä tehdessä. Juttujani voi lukea Suomessa pääasiassa ammattilehdistä, kuten kosmetologien KosmetologiSKY:stä, ruoan ja juoman ammattilaisten Aromista sekä tapahtuma-alan ammattilehti Eventosta, jossa toimin myös toimituspäällikkönä. Lisäksi kirjoitan esimerkiksi suomenkieliseen, Tallinnaa käsittelevään nettilehti Tallinna24:ään sekä Eesti Päevalehteen ja virolaiseen ruokalehti Oma Maitseen.

Välillä käännän myös kirjoja, mutta pääasiassa käännöksiä tilaavat Suomessa ja Virossa toimivat yritykset. Esimerkiksi Maikrahville käännän ja kirjoitan suomenkielistä mainosmateriaalia, kotisivutekstejä sekä blogeja.  

Uudesta kirjasta olen itse asiassa jo jutellut parin tutun kanssa, mutta saa nähdä, tuleeko yhteisprojektistamme joskus jotakin. Tuskin Minu Tallinn kuitenkaan viimeiseksi jää, vaikka aina käsikirjoituksen valmiiksi saatuani mietinkin, että ei ikinä enää!

Tänä syksynä edessäni on kuitenkin ihan uusi aluevaltaus: aloitan oman ohjelman Tallinnan suomenkielisessä SSS-Radiossa. Syksyn aikana samalla taajuudella 92,4 MHz sekä nettiradiossa pääsee kuulemaan myös Minu Tallinnan vironkielisiä katkelmia.  

minu-tallinn_esikaas-1184x1731.jpgOnko mielessäsi vielä jotakin, mitä haluaisit jakaa Maikrahvin blogin lukijoiden kanssa? Esimerkiksi jonkin hauskan tarinan Minu Tallinnan kirjoittamisesta?

Kirjoittaminen oli todella hauskaa ja myös aikamoinen nostalgiamatka “nolkytluvulle”. Hämmästyin ihan, mitä kaikkea olen 13 Viron-vuoteni aikana ehtinyt. Kirjan kirjoittaminen viroksi oli tietenkin oma haasteensa  – tähän asti olen kirjoittanut kirjoja vain äidinkielelläni  – mutta ylpeänä pitää kyllä todeta, että hyvin pärjäsin!


Viroa osaavat blogin lukijat voivat lukea pätkän kirjasta Maikrahvin vironkielisessä blogissa.

Minu Tallinn -kirja on ostettavissa suomalaisesta SVYL-Verkkopuodista, Petrone Printin nettikaupasta sekä Rahva Raamat– ja Apollo-kirjakaupoista.